Äh. Tänään 12.9.2012  jo kertaalleen kirjoitettu katosi näppäinvirheen takia. Tekniikka on ihanaa, kunnes se katoaa. Mutta siis harjoitusten päätös oli parempi kuin aloitus. Penäsin tai toistelin tiimille, jotta pian pitäisi löytyä jokin ymmärrys ja mielellään yhteinen siitä, mistä osasista esityksellinen tutkielma koostuu. Heillä ei tuntunut olevan mitään sitä vastaan.

Tässä se on puristettuna kolmen vuoden työtä yhdeksi juurruttamiseen tarkoitetuksi esitykseksi:

Äänen avauksen elementit: blogi = käsiohjelma, live-lähetys = esteettinen katu ja rohkaisu käyttää ja kehittää omia osallistavia menetelmiä. Tämä yksinkertainen kaavio jotenkin tuli poistaneeksi asiantuntijuuden vaateen, joka esittäjään liitetään. Me olemme fasilitaattoreita, meillä on tarjota vaihtoehtoinen toimintamalli, mutta itse emme väitä esityksemme väittävän muuta kuin sitä, että livenä tapahtuvaa vuorovaikutusta pitää vahvistaa. Ja mitä edes live tarkoittaa? Eikö meillä olisi suomeksi siihen sanaa? Elävä vuorovaikutus? No mutta voihan sosiaalisen median keskustelu olla elävää sekin.  Kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus? Liian kapulakielinen. Reaaliaikainenkaan ei käy. Samassa tilassa tapahtuvaa yhteistoimintaa - sitä me ajamme takaa...